Makkoset Rantasalmella
Henrik Makkonen syntyi Rantasalmella loppupuolella vuotta 1841, tarkemmin sanoen marraskuun 21. päivänä. Tuohon aikaan Henrikin vanhemmat, olivat asuneet Rantasalmen Pirilän kylässä jo lähes yhdeksän vuotta muutettuaan sinne Kerimäen Hanhijärveltä tammikuun alkupäivinä vuonna 1833. Rantasalmelle tulivat tuolloin paitsi Antti Makkonen, tämän vaimo Anna Tervonen ja vajaan kahden vuoden ikäinen tytär Susanna, myös vanha isoäiti, Niilo Makkosen leski Susanna Sairanen, Antin nuoremmat veljet Pekka, Sylvester, Niilo ja Lauri sekä myös piika Maria.
Miksi edellä luetellut Makkoset lähtivät Kerimäen Hanhijärveltä Rantasalmelle alkuvuodesta 1833 ei missään ole sanottu. Henkikirjan mukaan tuohon aikaan Kerimäen Hanhijärvellä asui Makkonen nimistä tilaa Erkki Antinpoika Makkonen ja Wenälän tilaa Antti Niilonpoika Makkonen, molemmat perheineen ja veljineen. Näistä kahdesta talollisesta Makkosen tilan isäntä lienee ollut Henrik Makkosen silloin jo kuolleen isoisän, Niilo Makkosen vanhimman veljen poika. Voidaan olettaa, että Henrikin isä Antti joutui hakemaan perheelleen elantoa muualta, kun omistukset Hanhijärvellä kuuluivat suvun vanhimmalle haaralle. Talviselle, reilusti sadan kilometrin muuttomatkalle kohti Rantasalmea lähti siten Niilo Makkosen leskeksi jäänyt Susanna-vaimo sekä koko jälkeläisten joukko.
Henrikin 34-vuotias isä veljineen on merkitty Rantasalmen seurakuntaan muuttaneeksi 12.1.1833, jolloin he ryhtyivät asumaan Pirilän kylän tilaa n:o 2. Tilalla oli isojako saatettu loppuun edellisenä vuonna ja Rantasalmen henkikirjan mukaan sitä vuonna 1833 asui Antti Niilonpoika Makkonen vaimoineen, Antin yli-ikäinen äiti sekä veljet. Kun tämä Karppala perintötila ositettiin vuonna 1842, on sen osaomistajiksi merkitty Antti Makkosen suvun lisäksi myös Samuli Kilpeläinen, Juhani Kilpeläinen, Juhani Sistonen sekä Herra majuri Johan von Nandelstadhin maanvuokraaja Matti Eronen ja majurin torppari Juhani Kärkkäinen (kaikki perheineen). Karppalan verotilan ohella ositus koski myös Telkkola nimistä vääpelin virkataloa (puustelli), jonka omisti edellä sanottu majuri.
Kyseisen Karppalan tilan oli komission maanmittari (Kuopion toinen maanmittari, herra maanmittausjohtaja ja Keisarillisen Pyhän Annan Ritarikunnan kolmannen luokan ritari Henrik Oliver Unger) mitannut jo vuonna 1781. Tila oli sittemmin vuosina 1815, 1816 ja 1817 ilmoitettu pitäjäläisille viljelyyn ruismaana. Maanjako-oikeus hyväksyi mittaukset vuonna 1828 ja lohkomuutokset seuraavana vuonna. Vihdoin lokakuussa 1832 kihlakunnanoikeus vahvisti nämä toimenpiteet. Pinta-alaltaan tämä 0,58 manttaalin verotila oli hieman yli 660 tynnyrinalaa eli n. 326 ha, josta vajaa puolet oli takamaata ja enempi osa rintamaata. Peltoa oli vain rintamaalla
Antti Makkosen asuttama Karppala mainitaan tilan osituksen aikaisissa (1841-42) asiakirjoissa pientilana Pirilän kylässä ja Tuohimäessä. Sen asuinlohko sijaitsi 6 virstaa (n 6,4 km) länteen Kuopion ja Savonlinnan kaupunkien välisestä yleisestä maantiestä, joka kulkee pitäjän läpi. Seurakunnan kirkolle laskettiin olevan yksi peninkulma 8 virstaa (yli 19 km) ja Kuopioon 12 peninkulmaa 8 virstaa (n 137 km).
Asiakirjojen kuvauksen mukaan osakkaiden asuttamat veropellot sijaitsevat kauniilla mutta kuivalla, hiekkaperäisellä harjulla, eräällä kannaksella, jonka muodostavat Kolkon- ja Hakojärvi, ensin mainittu idässä ja jälkimmäinen lännessä. Rinne on kuhmurainen, ei kokonaan auringon puoleiseen suuntaan, jonkin verran kivikkoinen, enimmäkseen pieniä pyöreitä kiviä, viheralueiden joukossa osa vähäisempää, mutta seitsemäsosan kyynärän mitalta ruokamultaa (1/7 x 0,59 m = 8,5 cm), osittain valkoiseen, osittain ruskeaan santaan sekoittuneena, suurin osa vankempaa pohjaa, ei hyvin hoidettua. Tilan pellot kylvetään paikkakunnan tavallisilla viljalaaduilla ja juurikasveilla. Kun kuivuus tai hyvin sateinen kesä ei vahingoita, saadaan keskikasvuna kolmas, neljäs ja viides jyvä.
Sääksjärven takamaalla (n 7000 kyynärän päässä rintamaasta) sijaitsevat tilan kasketut alueet olivat alavia, vetisiä, pehmeäpohjaisia, hallanarkoja ja metsät kasvavat suurimmaksi osaksi mäntyä. Yhtä osaa kasketusta alueesta, kun sitä on käytetty viljan kasvatukseen, käytetään muutamia vuosia heinälle. Metsät ja suometsät olivat v 1826 sattuneen metsäpalon johdosta kaatuneet aivan juurineen, joten moneen kymmeneen vuoteen ei voitu odottaa niistä saatavan mitään puutavaraa.
Osituskirjassa kerrottiin omistajien harjoittavan kalastusta Kolkon- ja Hakojärvessä, mutta saaliit eivät riittäneet talouksien tarpeisiin. Myllyä heillä ei ollut, joten jauhatus piti hoitaa Kolkon tuulimyllyssä, noin kolmen virstan etäisyydellä vanhan tilan paikalta.
Kaiken kaikkiaan Henrikin isälle tuli osituksessa (käytetty jyvälukua 4,45) Karppalan verotilasta noin 1/4 eli; 0,15 manttaalia, ja pinta-alaltaan peltoa – jota oli vain rintamaalla – n 4 ha, niittyä rintamaalla ja takamaalla yhteensä n 6 ha sekä metsää rintamaalla n 52 ha ja takamaalla n 18 ha. Kaikkiaan Antti Makkosen osuus Karppalan tilasta oli siten ~ 80 ha. Tiet ja valkamat olivat tilojen yhteisiä. Niittymaista sanottiin, että ne olivat kivisiä, osittain sammaloituneita.
Pientilojen arvioitiin kykenevän elättämään keräysheinällä, kanervilla, oljilla ja akanoilla kaikkiaan 7 hevosta, 12 lehmää ja 14 lammasta. Paljonko kotieläimiä oli Makkosilla, ei ilmene käytetyistä lähdeasiakirjoista. – Rintamaalla kaskimaiden sanotaan olleen suurimmaksi osaksi kuivia, heiveröistä sekametsää kasvavia, loppuun kaskettuja ja osittain puuttomia tai salakallioisia. Takamaalla (Sääksjärven itäpuolella) olevat kasketut alueet olivat alavia, vetisiä, hallanarkoja ja metsät kasvavat suurimmaksi osaksi mäntyä, kuten edellä jo mainittiinkin.
Antti Makkonen isännöi, ilmeisesti vain niukan elannon tarjonnutta tilaansa, viisitoista vuotta aina vuoteen 1848 saakka. Tuolloin perhe, johon nyt kuuluivat Rantasalmelle tulovuonna syntyneet Pekka (15), häntä kolme vuotta nuorempi Antti ja seitsemänvuotias Henrik sekä tyttäret Susanna Maria (17), Anna Ulrika (12 v) ja vuoden ikäinen Eva Lovisa, olivat muuttaneet asessori H Brunoun omistaman Skogilan (Kuuvila) torppareiksi (Rantasalo 8, n 800 ha:n rustholli Kosulanlammen länsipuolella). Karppalan tilaa olivat jääneet asumaan Antin veljet Sylvester ja Niilo perheineen sekä Lauri.
Kerimäeltä muuttanut Antin Pekka-veli oli kuollut jo 1845. Veljesten kanssa asui isoäiti Susanna. Jätämme heidät asumaan Karppalan tilaa, ja seuraamme Henrikin kotiväen vaiheita Rantasalmella. Jo kahden vuoden jälkeen Brunoun torppariksi ryhtymisestä, eli vuonna 1850 Antti perheineen jätti Skogilan torpan ja hänen tiedetään olleen itsellisenä Antti Erosen ja tämän vaimon, Leena Kaisa Kankkusen palveluksessa Kuosmalan perintötalossa (Lautakotalahti 9, n 245 ha:n tila Tulilammen tuntumassa).
Itsellisenä oloa kesti kaksi vuotta. Vuonna 1852 Antti on ryhtynyt vouti Antti Juhani Lackmanin ja tämän vaimon, Paulina Gustava Brunoun rengiksi Huttulan tilalle (Osikonmäki 3, yli 700 ha:n tila). Jo parin vuoden kuluttua tästä Antin todetaan olevan Huttulan läheisyydessä sijainneen, pastorinrouva Lohmanin torpparina (Osikonmäki 16, n 54 ha:n Korkeenmaan perintötila). Ja jälleen kahden vuoden kuluttua Antti päätaloa vaihtaneena esiintyy Johannes Hukkasen ja tämän vaimon, Maria Ulrika Lappalaisen torpparina (Osikonmäki 7, n 187 ha:n Oskalan perintötalo edellisten lähinaapurissa).
Tuohon aikaan perheen ollessa Oskalan torpparina Henrik lähestyi jo rippikouluikää, jolloin nuoret sijoittuivat yleensä piioiksi ja rengeiksi paikkakunnan muihin taloihin ellei kotona ollut työnteon mahdollisuutta. Henrik aloitti syksystä 1858 työmiehenä Wasili Kononoffilla Jumikkalan talossa (Rantasalo 5, 124 ha:n tila), josta siirtyi seuraavana vuonna rengiksi Taskilan taloon (Hiltula 4, 639 ha:n tila) lähteäkseen sieltä joulukuussa 1860 Joensuuhun, sinne jo aiemmin menneen Pekka-veljensä perässä.
Mitä tapahtui Henrikin kotiväelle sen jälkeen kun Henrik lähti Joensuuhun, tai Karppalan tilalle, jota Henrikin setä jäi asumaan, ei ole selvitetty. Sen kuitenkin tiedämme, että Henrikin isä, Antti Makkonen kuoli Rantasalmella yli 72 vuotiaana 3.6.1862 ja hänen vaimonsa Anna kaksikymmentä vuotta myöhemmin, myös 72 vuotiaana. Henrikin vanhempien hautapaikkaa ei ole kyetty selvittämään Rantasalmen kirkkomaalta, sillä kartan pito hautapaikoista on aloitettu huomattavan myöhään.
Mainittakoon vielä 1800-luvun ajan elinoloista Rantasalmella. Niin kauan kuin maatalous polki paikallaan, ja sitä kesti aina 1800-luvun jälkipuoliskolle, ei rantasalmelaisten leipä levinnyt. Pitäjässä mainitaan olleen vaurautta, mutta myös paljon pieniä taloja, joissa asui enemmän väkeä kuin mitä talo pystyi elättämään. Torpparit muodostivat huomattavan osan väestöstä. Esimerkiksi v 1840 talollisia oli n 900 ja torppareita 580. – Torppari oli tilan osan vuokraaja. Kun torppari vuokrasi tilanosan, hänellä oli tavallisesti asuttavanaan asuintupa, sauna, aitta ja navetta. Riihtä ei useinkaan ollut. Peltoa oli niukalti ja useimmat torpparit saivat tärkeimmän elantonsa kaskeamisesta. 1800-luvun alkupuoliskolta lähtien Rantasalmella siirryttiin tosin yhä enenevässä määrin peltoviljelykseen – mutta ilman kaskiviljelyä rantasalmelainen maanviljelijä ei vielä tullut toimeen. Tärkeimmät viljakasvit olivat ruis, kaura ja ohra. – Vuokran torppari maksoi luontaistuotteina ja työsuorituksina, torpparikontrahdin mukaan hevos- ja "jalkatöinä". Usein kontrahdissa sanottiin, että oli "toteltava isännän määräyksiä ja esiinnyttävä kunnioittavasti häntä kohtaan." Rakennukset, pellot ja aidat oli pidettävä kunnossa. Torppari ei kuitenkaan voinut olla varma jatkuvasta asumisesta sillä isäntä voi irtisanoa torpparinsa milloin tahansa. Käytännössä kuitenkin kunnollinen torppari sai yleensä asua ja viljellä jatkuvasti samaa torppaa. – Tyydymme vain arvailemaan miten sen Antti Makkosen kanssa lienee ollut, kun torppaa vaihtoi parin vuoden välein.